Sain kevään aikana tehtäväksi kaksi parkkitaloa ja tämä palautti mieleeni koko nukketalorakentamiseni alkutaipaleet. Puolisoni pojanpoika Jesse oli kyläilemässä ja törmäsi keskeneräiseen, naapurin Vanessalle tehtävään nukketaloon. Jonkin aikaa touhuiltuaan silloin 4,5 vuotias Jesse totesi ykskantaan. "Kyllä pojatkin vois nukketaloilla leikkiä"
Jesse Vanessan talon kimpussa.

Joonan talossa puomi aukeaa luottokortilla
Myöhemmin olen tehnyt muutaman vastaavanlaisen talon, josta kuvassa veljeni tuttavan Joonan talo
Teen varmasti nämä seuraavatkin hieman Jessen haaveita noudattaen. Tällä kertaa aion tehdä ajorampista loivemman, sillä kaikissa noissa edellisissä autojen ajaminen ramppeja pitkin on ollut hieman hankalaa, sillä puu ei taivu ihan samanlaislle mutkille kuin muovisissa parkkitaloissa, joissa jopa ahtaampi ramppi on vielä ajokelpoinen.
Uuden parkkitalon luonnos
Uudessa talossa aion laittaa ajorampin kulkemaan talon takaa jolloin siitä tulee loivempi ja sitä voi sellaisenaan käyttää myös autojen laskemiseen alas ramppia. Tämä on ainakin omilla pojillamme ollut sen verran suosittu harrastus että olen tehnyt jopa pelkkiä ramppeja joita pitkin autoja voi laskea lattialle.
Aika paljon haaveita näihinkin taloihin liittyy, sillä parkkeerauksen lisäksi tiloihin pitäisi saada sopimaan pesu-, tankkaus- ja korjaamopisteet. Katsotaan sitten kevään mittaan mitä tällaiseen taloon saa kohtuudella sopimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti