Aloin jo vähitellen suunnitella linnaan myös valoja. Tästä kun tulee tällainen mielikuvituslinna, voi valojakin laitella vähän eri tavalla kuin reaalimaailmaa tavoittelevissa nukketaloissa.
Linnan tornit iltavalaistuksessa
Tähän linnaan olen päättänyt rakentaa kaksi erillista sähköverkkoa, jotka kuitenkin syötetään yhteisestä sähkölähteestä, joka todennäköisesti tulee olemaan 4,5 V:n paristokotelo. Se voidaan tietenkin korvata myös muuntajalla. Toinen sähköverkko tulee palvelemaan kiinteää valaistusta ja toinen vilkkuvia valopisteitä, sillä linnaan tulee kuitenkin ainakin pari takkaa ja useita lyhtyjä, joiden valojen tulisi vilkkua. Kahden sähköverkon ratkaisulla tavoittelen sitä, etteivät linnan kaikki valolähteet vilku takkojen sanelemassa tahdissa.
Ensimmäiseksi halusin kokeilla miltä tornit näyttävät, kun niihin laitetaan valaistus sisälle. Olin jo leikannut torneihin ikkuna-aukot ja kiinnitin värilliset ledit kulmatukipylväisiin porattuihin 6.5 mm:n reikiin, joihin ledin mahtui työntämään johtoineen. Käytin valmiista koristevalosarjasta leikattuja 4:n ledin pätkiä, niin ei tarvinnut enää johdottaa näitä yksittäisiä ledejä erikseen. Johdotus saa roikkua, sillä se jää tornien sisälle piiloon. Nämä lämpöeristysmuovista tehdyt tornit on helppo kiinnittää takaisin kulmapylväisiin peittämään sekä johdotus että ledit, jotka olin tarkoituksella sijoittanut niin ettei kirkasta suoraa valoa pääse tulemaan mistään ikkunasta häikäisemaan katsojan silmiä.
Lopputulos näytti sen verran hyvältä, että jätän tämän asennuksen pysyväksi. Alunperin olin ajatellut tehdä toisesta tornista sinisen ja toisesta violetin, mutta näiden ledien keskinäinen kirkkausero oli sen verran suuri, ettei lopputulos näyttänyt tasapainoiselta.
Kerron näistä sähköasennuksista lisää sitä mukaa, kun ne etenevät ja laitan lopullisen kytkentäkaavion mukaan, kun sähköt kaikilta osin toimivat, Tällaisessa kokeelllisessa projektissa saatan joutua muuttamaan suunnitelmia pitkin matkaa, joten etenen osittain kokeilemalla.
Linnan ensimmäinen kerros tuli lattian osalta valmiiksi. Se rimojen kulmien hiominen näyttää parantavan ulkoasua, mutta oli vaan pitänyt hioa vieläkin reilummin. Se sytykerimamateriaali on yllättävän kovaa, sillä tällaisella hiomisella mäntypuiset rimat olisivat kuluneet tosi pahasti, mutta näihin tuli vain pieni pyöristys nurkkiin.
Nyt pääsin sitten taas kerran kokeilemaan myös torneja ja etuseinäkappaletta valmiiseen runkoon.
Linnan ilme alkaa hahmottua
Tällä kertaa leikkasin torneihin mattopuukolla ikkuna-aukot ja sovitin portin kiinni seinäkappaleeseen, joka jää puoliksi peittämään alakerran etuosaa. Portin asennus onnistui leikkaamalla oviaukko vannesahalla ja varsinainen portin sovitus sitten käsisahalla tähän valmiiseen oviaukkoon. 5 cm:n vahvuinen routaeristysmuovi näyttäisi olevan sopivan vahvuista tällaisen linnan seinäksi. Sivuseinät laittelen sitten aivan viimeiseksi kiinteästi kiinni runkoon.
Pienenä välityönä tein kierreporrasharjoitelman leikkaamalla polystyreenilevystä porrasaihiot, jotka kiinnitin grillitikkuun. Kierreportaat sopivat tällaisen kivilinnan portaiksi, mutta en vielä tiedä oliko tämä se lopullinen ratkaisu vai joudunko vielä kehittämään jotakin muuta. Antaa nyt liimojen kuivua ja pääsen sitten myöhemmin sovittelemaan.
Linnan portti sovitettuna paikoilleen
Seuraavana vaiheena joka tapauksessa aion tehdä ensimmäisen kerroksen kaikki sähkötyöt, jotta pääsen sitten liimaamaan toisen kerroksen lattiaa. Sähköjohdot aion pääosin piilottaa tukirimoihin ja lattian alle. Ajattelin sijoittaa myös torneihin jonkinlaiset valot, jotka pääsevät sitten loistamaan tornien ikkuna-aukoista.
Siitä sitten myöhemmin, kun asennustyöt pääsevät vauhtiin.
Olin jo näitä mummon mökkejä tehdessäni huomannut, että puumateriaalit kannattaa käsitellä vanhan puun näköiseksi, jotta pinnat eivät näyttäisi liian uusilta. Ihastuin nyt tähän kelon väriseen puuöljyyn, jolla viimeisen mökkini seinäpinta tuli hieman vaaleammaksi kuin aiemmin käyttämälläni saunamustalla. Uskoisin, että muistakin puunkäsittelyvahoista ja - öljyistä löytyy vastaavanlaisia sävyjä.
Linnan runko alkaa olla valmis
Maalaukseen verrattuna öljyn kuivumisaika on pitempi, joten tällainen käsittely vaatii hieman lisää kärsivällisyyttä projekteihin.
Mummon mökkejä tehdessäni huomasin, että ne Bilteman rimat olivat hieman liian teräväkulmaisia ja mittatarkkoja, jolloin laittapinnasta tuli ehkä jo liiankin tasainen vastatakseen vanhaa lankkulattiaa. Nyt päätin hieman parantaa tätä vanhennustekniikkaa sillä, että hioin laudoista nurkat hieman vinoiksi. Lautoja voi tietysti myös hieman veistellä nurkistaan, mutta totesin että se on ehkä hieman liian hidasta, kun tässä linnassa lautoja menee noin 40 kpl/kerros ja jokaisen riman nurkat olisi käsiteltävä.
Otin äkkiä 100 kpl rimoja käsittelyyn, jotta niitä sitten olisi reilusti. Laittelin hiomapajan pystyyn pihalle, koska pölyä tällaisesta hommasta tulee todella paljon. Hiomakoneella homma sujui nopeasti, mutta heti kun olin kerännyt työkalut ja rimat talteen pihalta huomasin, että matematiikkani petti, sillä kaksikerroksisessa linnassa onkin kolme laudoitettavaa pintaa ja rimoja tarvitaankin vielä ainakin 20 lisää. No niitä täytyy sitten myöhemmin tehdä lisää.
Linnan lattia syntyi nopeasti liimaamalla näitä lautoja paikoilleen tukirimojen päälle. Kunnollisen limityksen aikaansaamiseksi sahasin joka toiseen lautariviin puolikaslaudat, jolloin mihinkään ei synny tilannetta, jossa lautariveissä olisivat laudanpäät vierekkäin. Kulmien pyöristys auttoi sen verran, että lattia ei ole niin kliinisen tasainen kuin niissä mummon mökeissä, tosin kulmia olisi voinut hioa reilumminkin.
Liimauksen kuivuessa aloin sovitella rautakaupasta löytämiäni lämpöeristeputkia torneiksi linnaani ja alkoi näyttää siltä että joku tällainen ratkaisu onnistuu kulmatornien toteuttamiseksi.
Tämä ei ehkä ole lopullinen ratkaisu, mutta nyt on ainakin rakennuksen runkorimat ja ensimmäisen kerroksen lattia tummennettu ja rakentaminen voi alkaa.
Päätin tehdä linnastani myös rimarunkoisen, kuten muistakin taloistani nykyisin. Avoin runkorakenne helpottaa huomattavasti rakentamista, varsinkin tällaisessa tapauksessa jossa en ole vielä lopullisesti päättänyt edes seinämateriaaleja, puhumattakaan lopullisesta ulkoasusta.
Linnan runko liimauksessa
Lattian pituuden valitsin näiden biltema lautojen perusteella. Tällöin kerrosten nettopitiuuudeksi tulee 52,5 cm. Näin voin optimoida sahaamistarvetta, kun kaikkia rimoja ei tarvitse pätkiä ja kaksi rimaa riittää sellaisenaan koko talon pituudelle. Poikittaistuet asettelin kuhunkin kerrokseen, edellisestä talosta oppineena siten että nämä lattialaudat saa kussakin kerroksessa päistään liimattua kiinni lattian tukirimoihin. Rimat liitin pitkittäistukiin 6 mm:n puutappiliitoksin.
Lattiakehikoiden puutappiliitokset.
1. ja 2. kerroksen kattojen rimat on vuoltu kulmistaan, jotta näyttäisivät veistetyiltä tukeilta linnan lopullisessa katossa.
Mitoiltaan talo tulee kasvamaan leveyssuunnassa, sillä alustavasti olen kaavaillut seinämateriaaliksi 50 mm:n routaeristyslevyä, johon pienen kokeilun jälkeen sain aika aidonnäköisen kivipinnan. Paksut seinät tulevat kasvattamaan talon mittoja niin, että se lopullisesti tulee olemaan noin 60 cm leveä.
Seinämateriaalikokeilu
Tässä vaiheessa linna näyttää myös hurjan korkealta vaikka siihen tulee vain kaksi kerrosta. Kerroskorkeudeksi valitsin 25 cm, jolloin linnan korkeus tulee olemaan 50cm plus mahdollisten tornien korkeus päälle. Teen alakerrasta (linnan salista) noin 27cm korkean ja yläkerran huoneista 23cm. Lopullista ratkaisua ei tosin vielä tarvitse tehdä, sillä kiinnitän välikerroksen paikoilleen vasta, kun alakerran lattia on valmis.
Nyt se rakentaminen oikeastaan vasta alkaa, kun runko on pystyssä ja siihen pääsee kokeilemaan erilaisia ratkaisuja materiaaleiksi.
Linnan toteutus alkaa hiljalleen hahmottua päässäni ja lähdin jo hieman katselemaan linnaan tarvittavia komponentteja kuntoon. Linnasta tulee kaksikerroksinen, kooltaan noin 60x35 cm. Lankkulattiat ajattelin tehdä näistä Bilteman kuuluisista rimoista, koska ne tuntuvat olevan materiaalina erittäin käyttökelpoisia tällaiseen tarkoitukseen. Käsittelen ne kuitenkin Tikkurilan kelonvärisellä pinnoitteella niin näyttävät valmiiksi vanhoilta.
Linnan portti
Vaikka ajattelin tehdä linnasta yleisimpien nukketalojen tavoin edestä avoimen, tein siihen kuitenkin laskettavan portin, joka normaali käyttötilanteessa saa tietenkin olla auki, mutta joka voidaan tarvittaessa laskea sulkemaan linnan sisäänkäynti. Rautaportti on tehty halkaistuista bilteman sytykkeistä liimaamalla niitä sopivasti ristiin. Niitit on tehty katkaistuista nauloista.
Linnan oven kiinnitys
Portti liukuu uritettuja rimoja pitkin ylös ja alas ja saadaan näin ollen helposti myös sulkeutumaan. Satuin löytämään tällaiset valmiiksi uritetut rimanpätkät varastostani, mutta sellaiset saa helposti esimerkiksi sahaamalla tavallisesta ponttilaudasta naaraspontin rimaksi, jota voi käyttää tällaiseen oviratkaisuun esimerkiksi nukketalojen autotalleissa.
Linnan tulee tienkin myös sähköt joiden avulla saan linnan erilaiset tulet palamaan. Tässä vaiheessa ensimmäiseksi tuli mieleeni tehdä pari soihtua joiden sijoituspaikkakaan ei ole tiedossa, mutta linnassa niitä varmaan tullaan tarvitsemaan. OLin jostain onnistunut saamaan käsiini pari led kynttilää joissa vilkutuselektronikka on integroitu led- komponentin sisään ja tällaisia on helppo käyttää tuikkivissä lyhdyissa jotka äkkiä kursin kasaan kuvan muovinippeleistä, jotka löysin "miljoonalaatikostani".
Lyhtyaihiot koottuina
Pienenä välityönä sain kokeilla taas takkavalmistusta, kun yksi
harrastajista hieman pyysi apuani ongelmaan, missä vanhasta talosta oli
repäisty takka irti ja talon seinässä oli ammottava aukko sillä kohtaa.
Tein siihen takan tilalle peittämään seinään jäänyttä hurjannäkoistä
aukkoa. Tämä oli hyvää harjoittelua, sillä linnaan tarvitaan myös vähintäänkin yksi takka. katsotaan sitten millaisia sinne syntyy.
Uudessa takassa leimuaa tuli
Innostuin vielä tekemään takan sinne linnaankin. Savonlinnanreissulla poikettiin Kuortin ABC:lla ja tämä takka tietysti tarttui mukaan. Nukketaloon se ehkä oli kooltaan hieman yläkanttiin, mutta linnassa pitää olla kookas takka. Kasvatin alkuperäisen tulipesän syvyyttä vielä 1,5 cm ja sain sinne sopimaan puita ja tulet. Nyt se on sitten valmis sijoitettavaksi tulevaan linnaan.
Linnan takka
Lisää nukketalorakentamiseen liittyviä ohjeita on on saatavissa
kirjoistani, joita on myynnissä useimmissa nettikirjakaupoissa ja
saatavissa myös Suomen kirjastoista. Nettikaupoista esimerkkeinä The Amazon tai Adlibris .
The Dolls House ABC, Pieni Nukketalokirja ja Uusi Nukketalokirja
Kaikenlaisten sähkötyökalujen yleistyessä unohtuu usein, että moniin viimeistelytöihin pelkkä arkkeina myytävä perinteinen hiomapaperi on usein kaikkein kätevin ja halvin ratkaisu. Näissä nukketalo- ja pienoismallihommissa selviää todella vähillä työkaluilla, kun muistaa että ensimmäiseen tarpeeseen ei ainakaan hiomakoneita kannata lähteä ostamaan.
Ikkuna-aukot ovat usein sahauksen jälkeen rosoisia ja vinoja
Rosoiset aukot voi peittää ikkunapuitteilla tai hioa aukon niin sileäksi, että se kelpaa sellaisenaan.
Alustana kannattaa käyttää teräväkulmaista rimanpätkää
Liimaamalla hiekkapaperia pienen palikan pintaan saa käyttökelpoisia työkaluja erilaisten sahausjälkien hiomiseen. Palikoita kannattaa tehdä muutama, joissa on on eri karkeusasteen hiomapaperia. Liimauksessa parasta on kontaktiliima, jota sivellään kumpaankin liimattavaan pintaan. Liima saa kuivua noin 5-10 min tartuntakuivaksi, jonka jälkeen pinnat painetaan tiiviisti yhteen ja muutaman minuutin päästä käytössä on jo käyttökelpoinen hiekkapaperiliima. Paperi kannattaa kääntää kulman yli jolloin on helppo hioa myös aukkojen nurkkia. Samanlaista liimaustapaa voi käyttää kun pinnoittaa taloa tai huonekaluja puuviiluilla.
Itse olen näissä hommissa valinnut paperin karkeusasteiksi 80 karkeaan ja 120 hienompaan hiomiseen. Paperin numero on sitä pienempi mitä karkeampi hiomapinta paperissa on: vrt. hiomapaperin karkeusasteet
Pöydälläni on yleensä aina käsillä 120 numeroinen hiekkapaperilätkä, johon voin hieraista rimojen ja kukkakeppien päista sahauksessa syntyneen karkeuden pois pinnasta. Karkeaan, esim. ikkuna- ja oviaukkojen, hiomiseen olen käyttänyt yleensä 80 numeron hiekkapaperia ja todella suuriin korjauksiin numero 60 paperia.
Valmiita hiomapalikoita, joista oikeanpuoleinen alkaa olla jo loppuun käytetty.
Tämän kikan opin näissä nukketalohommissakin mukana olleesta
englantilaiselta malliharrastajalta, Brian Stevensiltä, hänen
pitämältään nukketalokurssilta. Muistui heti mieleeni, että olin lapsena
nähnyt samanlaisia vanerille liimattuja hiekkapaperilappuja roikkumassa
mummoni suutariliikkeen seinällä. Niillä hieraistiin kengänpohjan tai
korkolapun reuna tasaiseksi.
Seuraava projekti alkoi jo näköjään kutkuttaa vaikka tässä vaiheessa vielä koko nukketalopajan piti olla kesälomalla. Näitä ajatuksia on näköjään kuitenkin hieman laitettava paperille, ettei homma karkaa käsistä ennenkuin se on edes alkanut.
Aulangon rauniolinna
Seuraavan talon inspiraation lähteenä on ollut Aulangon puistoon 1800-luvulla rakennettu kivilinna, joka on siellä ollut lähinnä vain rikkaan everstin puiston koristeeksi rakennuttama rauniolinna.Tällä hetkellä linna palvelee kesäisin lasten satuteatterina
Linnan ylätasolla on nurmikenttä
Sain teiltä nukkislaisilta kevättalvesta haasteen ryhtyä kokeilemaan linnan rakentamista ja nyt ajatus on jo muhinut sen verran, että linnalle alkaa jo löytyä hahmo, vaikka materiaalivalintojakaan ei vielä ole tehty.
Hahmottelin hieman mitä se linna voisi olla nukketalomaailmaan sovitettuna ja sain aikaan oheisen luonnoksen.
Nukketalolinnan (Talo 46) ensimmäinen luonnos
Toistaiseksi linnan seinämateriaalit ovat vielä hakusessa ja rautakauppakierrokset tekemättä. Nyt kun tiedän mihin suunnilleen olen pyrkimässä täytyy alkaa kulkea silmät auki erilaisissa rakennustarvikeliikkeissä ja katsella löydänkö sopivia materiaaleja, joilla saan linnan näyttämään kivilinnalta, ilman että siitä tulee toivottoman painava.
Linnan rakentamishistoriaa seuraan tällä sivustolla kuten aiempiakin talojani joten halutessanne voitte lähteä linnaprojektiin mukaan ja tehdä vastaavanlaisen tässä sivussa.
Viimeisen mökin valmistuttua alkoivat tavarani olla niin pitkin huushollia, että piti alkaa keräillä niitä jo talteen mahdollisia seuraavia projekteja varten.
Vitriinikaapin nukketalovarasto
Tyhjentäessäni huoneessani olevaa vitriinikaappia nukketalotavaroita varten hoksasin yhtäkkiä, että kaikki tavaroita ei olekaan pakko vain tunkea äkkiä kaapin perälle piiloon.
Ympäri taloa levinneistä tavaroistani löysin pätkän rautakaupan muovista kulmavahvikelistaa ja kokeiluihini käyttämääni led valonauhaa. Leikkasin näistä äkkiä yhteen hyllyväliin sopivat pätkät. Liimasin valoteipin kulmavahvikelistan sisäpintaan ja koko lystin kaksipuoleisella teipillä hyllyvälin kattoon. Kulmavahvikelistaa käytän lähinnä häikäisysuojana, jotta kirkkaat ledit eivät loista suoraa silmille. Saman ratkaisun toteutin siiinä talossa 44, jossa valmistin itse ne listat niistä bilteman rimoista, kun olin unohtanut, että tällaisia listoja saa valmiina rautakaupoista.
Kulmalista ja valoteippi
Poraa piti käyttää sen verran, että porasin sähköjohtoa varten reiän kaapin takaseinään. Sitten vain muuntajan pistoke seinään ja nyt minullakin on oma nukketalo, jossa voin helposti kokeilla erilaisia ratkaisuja samalla, kun saan edes osan romuistani varastoitua melko siistillä tavalla.
Uusiutunut varastokaappi
Tavaroiden järjestelyyn tuli pieni tauko, mutta päätin jo laittaa toiseenkin hyllyväliin samanlaisen valon kun nyt vielä vähän järjestelen lisää.
Tässä kaapissa huonekorkeus on hieman suuri nukketaloksi, mutta ei oikeastaan haittaa sillä nyt on helpompi kokeilla erilaisia juttuja, kun tässä talossa on ainakin tilaa.
Asennus oli niin helppo ja nopea, että voin suositella muillekin nukkisharastajille yhtenä vaihtoehtona saada taloonsa valot.
Tämän siitä saa, kun menee lupailemaan kaikenlaista. Hämeenlinnan seniorit kyselivät alkuvuodesta voisitko tehdä meillekin talon elomessujen arpajaispalkinnoksi. Sen kummemmin miettimättä vastasin miksikäs ei ja aloin suunnitella hirsimökkiä, joka valmistuikin hyvissä ajoin keväällä. Niin hyvissä ajoin, että päätin kokeilla haluaisiko joku tällaisen pikkumökin ja se sitten löysikin omistajansa, jolloin jouduin nyt kesällä käynnistämään vielä uuden projektin. Siihen väliin osui jo se huikean suuri kerrostaloprojekti ja pahimmillaan luulin jo ajan loppuvan kesken, kun lomaakin täytyisi pitää. Nyt se on kuitenkin kaikilta osin valmis ja elomessut saavat tulla.
Talo 45 valmiina nurmikollamme
Tässä vielä pari sisänäkymää alakerrasta ja parvelta, jonne menee jyrkät portaat keittiön uunin takaa.
Mökki näyttää istuvan pihapiiriimme sen verran hyvin, että saatan vielä tehdä talveksi hirsisen lintulautamökin pihaamme.
Kattolevyiksi löysin paikallisesta kalusteiden ylijäämävarastosta sisustuslevyä, jonka kiinnitin takareunastaan ruuveilla kattotuoleihin ja saranoin pianosaranalla, joka yllättäen löytyi kaapistani.
Pianosarana on houkutteleva tapa kiinnittää avautuvat kattolevyt toisiinsa. Näiden kanssa aina kuitenkin tulee ongelmaksi se, että ruuvien kiinnitysreiät osuvat aina hyvin lähelle levyn reunaa. Erityisesti näissä harjakatoissa saa varoa levyn lohkeamistä, koska kattolevyn harjaosan joutuu viistämään, jotta katto sulkeutuisi hyvin. Lisäksi ruuvit eivät saa olla kattolevyn paksuutta pidempiä, muutoin ne tulevat levyn läpi ja osuvat toisiinsa. Kattolevyjen kiinnitykseen suosittelen toisentyyppisiä reilusti pitempiolkaisia saranoita.
Jos jaksaa katkoa kaikki ruuvit sopivan mittaisiksi, on lopputulos kyllä pianosaranan kanssa hyvin siisti. Jatkossa se tulee edellyttämään sievää käyttöä, etteivät levyn reunat ala lohkeilla. Ainakaan hyvin pienille lapsille en suosittele tätä ratkaisua.
Tämä projekti on nyt paketissa ja alan vihdoin kasata tätä tulevaa kirjaani lopulliseen uskoon ja suunnitella takaraivossa jo seuraavia projekteja joista ehkä sitten syksyn mittaan näillä palstoilla.
Sähköasennusten jälkeen, kun valot vihdoin toimivat haluamallani tavalla, pääsin laittamaan myös vintin lattian kuntoon. Lattialaudat oli jo toiselta puolen maalattu valkoisiksi joten alakerran katto syntyi samalla, kun ladoin lautoja paikoilleen.
Nukkumaparvi
Tässä vaiheessa teinkin päätöksen, että tästä tulee uusiokäyttöön modifioitu mummon mökki. Näin ollen en laudoittanutkaan koko vinttikerrosta, vaan tein sinne ainoastaan nukkumaparven ja jätin mökin tuvan korkeaksi. Sahasin kuitenkin levystä kappaleen, jolla tuleva käyttäjä voi helposti laajentaa ullakon tarvittaessa myös täysikokoiseksi. Levy kulkee irrallaan mökin mukana.
Ullakkokerroksen voi laajentaa
Sähköjohdot jäivät pääosin piiloon ullakon lattian alle. Pari johtoa piti nostaa kytkentää varten pitkin seinää. Ne peitin poraamalla ylimääräiseen hirteen reiän keskelle ja halkaisemalla hirren johtokouruksi peittämäään seinää ylosnousevaa johtoa. Takaseinälle lisäsin hirrenpuolikkaan peittämään johtonippua, jonka liimasin takaseinän päälle kuumaliimalla. Koko nippu jää sitten katon alle piiloon ja kytkentöjä pääsee muuttamaan irroittamalla katon.
Verhotangot toteutin liimaamalla rimasta sahattuun lautaan taivutetut naulat kumpaankin päähän ja asettamalla verhotangoiksi sopivan mittaiseksi katkaistut grillitikut. Samoista nauloista ja bilteman rimanpätkistä tein myös pikkunarikan mökin seinälle. Näissä kaikissa porasin nauloja varten rimoihin 1 mm:n paksuiset reiät ja katkaisin naulat sopivan mitaisiksi ennen liimaamista reikiin. Näin vältin ainakin rimojen halkeamisen ja erilliset verhotangot on helppo myös irroittaa, kun nauloja ei ole naulattu hirsiin kiinni.
Nyt mökistä puuttuu enää katto, jota täytyy sitten lähteä etsiskelemään seuraavaksi. Tähän mökkiin en aio tehdä lautakattoa kun rimapussi alkaa taas olla tyhjillään. Nyt täytyy etsiä sitten joku sopiva levy katoksi mökkiini.
Kun onnistuin saamaan oman mökkini valot vilkkumaan lienee aiheellista sanoa pari sanaa ledien käytöstä valaistukseen. LEDit (Light Emitting Diodes) ovat melko uusi valonlähde, jotka tulevat todennäköisesti ratkaisevasti muuttamaan valaistusta tulevaisuudessa, jo nyt led valoja käytetään monissa sellaisissa paikoissa, joihin ei aiemmin ole juurikaan valoja laitettu. Portaita ja kaiteita on helppo valaista ledeillä. Keski-Euroopassa näkee että erilaisia jälkäkäytävämerkintöjä on jo hoidetty ledeillä. Niiden käyttö on vain mielikuvituksesta kiinni.
Ledit poikkeavat muista valolähteistä siinä, että nämä puolijohdekomponentit alkavat tuottaa valoa jo noin 1-1,5 V:n jännitteellä ja niiden käyttö on turvallista lähes millaisissa kohteissa tahansa. Keskityn seuraavassa ainoastaan näissä nukketalo- ja muissa pienoismalliasennuksissa vastaan tuleviin ratkaisuihin ja jätän ammattisovellukset omaan arvoonsa. sillä valotehon puristaminen pienistä puolijohdekomponenteista on vielä aktiivisen kehitystyön kohteena ja uusia sovelluksia syntyy lähes päivittäin.
Ledien kaikissa peruskytkennöissä käytetään tasajännitelähdettä jännitelähdettä, joka voi olla akku, paristo tai tasasuuntaava muuntaja, sekä etuvastusta, joka periatteessa tarvitaan jokaiselle yksittäiselle ledille suojaamaan liian suurelta virralta, joka voi tuhota komponentin.
Ledikohtaisia etuvastuksia käytetään kaikissa ammattikäyttöön tarkoitetuissa asennussarjoissa ja esimerkiksi led valoteipeissä, joissa vastukset on integroitu teipin johdotukseen. Tällä taataan se, että ledien kirkkaus on täysin lukumäärästä riippumaton eikä yksittäisen ledin palaminen vaikuta muiden kirkkauteen.
Ledien kytkentä (kirjasta Dolls House ABC)
Halvoissa koristekäyttöön tehdyissä valosarjoissa tästä vaatimuksesta on kustannussyistä tingitty ja yleensa koko 10-20 ledin sarja on suojattu yhdellä sarjavastuksella joka on sijoitettu joko muuntajan tai paristokotelon yhteyteen.
Paristovalosarjan kytkentä
Käytännössä nämä sarjat ovat juuri niitä joilla voi itse rakennella helposti valaistusta joko pienoismalli-interiööriin tai nukketaloihin. Sarjasta voi yleensä käyttää juuri niin monta lediä, kuin omaan sovellukseensa haluaa, tarvitsematta puuttua sen kummemmin etuvastuksiin.
Ledien liittäminen sokeripalaan
Sarjasta voi yksi kerrallaan nipsaista ledin irti, valmistaa siitä haluamansa valaisimen johtimineen ja kytkeä takaisin virtalähteeseen kiinni. Jatkojohdot kannattaa yleensä kiinnittää juottamalla, vaikka ihan kierreliitoksetkin toimivat, jos juotosvälineitä ei ole käytettävissä. Itse asentelu on todella turvallista, sillä käytettävät jännitteet ovat pieniä, yleensä 3V:n ja 12V:n välillä, sarjasta riippuen.
Kokeilin valaisimen valmistamista myös askartelumassasta. Pyörittelin massasta jalkalampun jalan, jossa oli valosarjasta irroitettu led johtimineen sisällä . Tämä yhdistelmä kesti hyvin massa tarvitseman 100 asteen lämpötilan. Lampun varjostimeksi laitoin Tiimarista löytämäni pikkuisen koriste narukerän. Myöhemmin liitän valaisimen mukaan nyt valmisteilla olevaan mökkiini
Kytkettäessä on vain huomioitava ledien puolijohdeominaisuus, sillä ne johtavat virtaa vain yhteen suuntaan ja napaisuus on tärkeä. Jos valo ei syty, kun laittaa johtimet kiinni, yleensä vain johtimien vaihto keskenään riittää korjaamaan vian. Johtoja voi turvallisesti kokeilla kumminpäin tahansa, sillä väärä napaisuus aiheuttaa vain sen, että lamppu ei syty.
Oman mökkini valojen vilkkuminen aiheutui siitä, että kytkin siihen varsinaiseen valaistussarjaan myös vilkkuvia ledejä (Uuni ja Hella), jotka alkoivat kuormittaa koko talon sähköverkkoa epätasaisesti. Kun koko valaistusta varten paristokotelossa oli vain yksi etuvastus, alkoi koko valaistuverkon jännite heilua uunin vilkutuksen tahdissa.
Valot eivät enää vilku
Sain vian korjattua sillä, että kytkin uunille ja hellalle omat erilliset etuvastukset, jotta ne eivät kuormita valaistusta omaan tahtiinsa. Tällä ratkaisulla sain vian korjattua. Samaa ratkaisua kannattaa käyttää, jos jostain syystä joku valaistusverkkooon kytkettävä led aiheuttaa koko valaistuksen himmenemisen tai jopa sammumisen. Silloin tällaiselle ledille kannatta laittaa erillinen etuvastus tai jättää sellaiset ledit kokonaan käyttämättä.