Translate

tiistai 12. elokuuta 2014

Talo N:o 51 saa myös sähkönsä

Messuille luovutetun talon jäljiltä työkalut olivat vielä sopivasti levällään pitkin pöytiä, joten päätin tehdä sen vielä hieman keskeneräisen rinnakkaistalon myös valmiiksi. 

 Valaisinaihioita
Näitä erilaisista valosarjoista nyppiämiäni ledejä minulla alkaa olla jo riittämiin, sillä jokaista paristokoteloa varten ostan aina uuden sarjan, koska se tuntuu olevan helpoin ja edullisin tapa hankkia näitä paristokoteloita. Samalla ledejä yleensä kertyy enemmän kuin niitä käytännössä tarvitsee.
Talo 41 odottelemassa valaisinasennusta

Näistä vaan sitten valitsemaan taloon sopivannäköisiä valaisimia. Yksittäisen valaisimen rakenteluun kukin voi käyttää energiaa niin paljon kuin tuntee tarvitsemansa. Siinä mansarditalossa alakerran valaisimina oli jonkun pesuainepullon ja kuohuviinipullon korkit, joihin laitoin ledin pieneen reikään kuumaliimalla kiinni. Tähän taloon otin valmiita valosarjan koristevaloja, joita maustoin alakerrassa McDonalsilta löytämilläni maustepurkeilla. Yläkerran pöytälamppu syntyi, kun kokeilin voiko ledin johtimineen paistaa askartelumassan sisään. Siihen löytyi koristepallo Tiimarista. Myös esimerkiksi deodorantti-pallot tai vastaavat ovat erittäin käyttökelposia valaisinaihioita.

Ledejä voi leipoa askartelumassan sisään jos paistolämpötila on noin 100 astetta

Valaisinten löydyttyä sitten vain sopivan mittaiset johdot kuhunkin valaisimeen ja poraamaan reikiä tälon seinästä läpi. Tässäkin talossa yhdistän myös tekemäni hellan samaan järjestelmään. Hellasta otin vain paristokotelon auki ja juotin johtimet sinne pariston tilalle. Nekin johtimet sitten vein talon taakse kytkentää varten.
Ledejä käytettäessä suurin huoli tulee siitä että kytkennöissä ledien napaisuuden on säilyttävä, jotta kaikki lamput palaisivat. Yleismittari on tietenkin varmin tapa tunnistaa plus ja miinusjohtimet paristokotelosta. Itse olen jo luopunut yleismittarin käytöstä sillä napaisuuden voi todeta ihan kokeilemalla kuinka päin kytkettynä valo syttyy lediin. Samannimiset johtimet voi sitten kiertää yhteen ja kytkeä vastaaviin paristokotelon johtimiin. Kierreliitoksen voi varmistaa tinalla juottamalla tai esimerkiksi sähkötöissä käytettävällä sokeripalalla. Sokeripalaan on helppo myöhemmin lisätä valaisimia.

Nyt kun kaikki ennakkovalmistelut oli tehty, syttyivät valot tähän toiseen IKEA-laatikosta tehtyyn taloon parissa tunnissa.
Talosta puuttuu enää pikkuviimeistelyt sisätiloista ja kattolevyjen kiinnitys, muutoin se alkaa olla jo valmis. Nämä talot syntyivät aikalailla rinnakkain ja laatikkokokeilu näiltä osin onnistui ihan mukavasta. Melko pienellä vaivalla voi valmiita puulaatikoita jalostaa nukketalokäyttöön.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Elomessut Hämeenlinnassa 9-10.08.2014

Talo ehti kuin ehtikin elomessuille valmiiksi. Tänään ratkennee kuka talon sitten lopulta saa omakseen, sillä eilisen päivänän aikana ei voittoarpa sitten osunut vielä kenellekään. Messuille povataan ennätyskävijämäärää suotuisen sään vuoksi ja jo eilinen näytti, että tapahtuma kiinnostaa niin hämeenlinnalaisia kuin täällä lomaileviakin.

 Avajaispäivän aamuna odoteltiin vielä yleisöä Hämeensaareen

Talon 52 valot koekäytössä

Neljä led-valaisinta riittävät hyvin tuottamaan valoa tällaiseen pikkutaloon. Lisäksi sekä takassa että alakerran hellassa tuikkii led kynttilä. Paristot riittävät hyvin polttamaan valoja koko messutapahtuman ajan. Paristokotelon ajastin pitää huolen siittä että myös tulevalla käyttäjällä paristot riittävät vielä pitkään.

Seuraavaksi täytyy vielä viimeistellä rinnakkaistalona valmistettu talo no 51 käyttökuntoon ennen mahdollisia tulevia projekteja.


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Talo 52 alkaa olla valmis

Kyllä näistä dead-lineista on hyötyä sillä talo valmistui kuin valmistuikin sopivasti ennen messuja. Numerointi meni hieman sekaisin sillä olin jo aiemmin ristinyt talot ja harjakattoinen oli ristitty numeroksi 51. Se on vielä odottelemassa sähköistystä, kun seniorit halusivat juuri tämän talon sinne arpajaisiin.

Talon takana oli helppo liittää vielä takka ja hella valaistussähköihin mukaan kummankin +johtimeen lisäsin 100 0hmin vastuksen lähinnä suojatakseni näitä vilkkuvia valoelementtejä, jotka on tehty toimimaan 3V:n jännitteellä (paristokotelossa on maksimi 4,5 V) Samalla kytkentä hieman pienentää muiden valojen vilkkumista, kun paristojännite laskee käytössä. 
Paristokotelon yhdistin sokeripalan avulla  yhteenkytkettyjen valopisteiden + ja - johtimiin talon takana. Kytkennän voi peittää peittää suojakannella, johon olin tehnyt aukon, josta paristokoteloon voi vaihtaa paristot tarvitsematta avata koko takakantta. 
Paristokotelon voi halutessaan myös piilottaa jonkun kalusteen sisälle osaksi talon sisustusta.

Nyt talo on sitten valmis odottamaan messutapahtumaa. Pidän valoja vielä pari päivää koekäytössä, jotta onnelliselle arpajaisvoittajalle ei tule ensimmäsieksi mitään yllätyksiä ainakaan sähköjen toimimisen suhteen.


 Talo 42 valmiina

Tässä tapauksessa koekäyttö ei edes kuluta paristoja loppuun sillä olin löytänyt ajastimella varustetun paristokotelon jonka avulla valot saa toimimaan siten, että ne ovat aina 5 tuntia kerrallaan toiminnassa kytkeytyen automaattisesti 24 tunnin välein.

Tämä kokeilu osoitti ainakin sen, että pienistä Ikean sisustuslaatikoista saa rakennettua suhteellisen helposti myös pikkutaloja. Samaa tekniikkaa voi soveltuu myös muihin valmiisiin puulaatikoihin esimerkiksi viinipullolaatikoihin, jos sellaisia sattuu käsille.


maanantai 4. elokuuta 2014

Sähkötöitä

Tämän talon oli jo alunperin päättänyt toteuttaa ledeillä ja tehdä paristokäyttöiseksi. Se sallii tällaisen pikkutalon vapaan siirtelyn minne tahansa ja valopisteitä on sen verran vähän, että ledit kyllä kestävät hyvin käytössä.

Kävin penkomassa varastoistani muutaman valosarjoista talteen ottamani ledin, joihin jatkoin johtimet pidemmiksi paikoilleen asennusta varten. Yläkerrassa laitoin ledit roikkumaan suoraa kattopalkeista.    Alakerran valaisin johdotuksia varten olin ennalta tehnyt rimoista kouruja, jonne johtimet voi mukavasti piilottaa. Valaisemet vain kiinni kouruun ja kouru kattoon kiinni, niin siinä se on.





 Johtimet kannattaa kerätä talon taakse kytkentää varten.

Kaikki johtimet vein takaseinään tekemistäni reijistä  talon taakse kytkentää varten. kiersin kaikki +johtimet ja -johtimet keskenään yhteen ja liitin nämä sokeripalalla paristokoteloon, jonka tulen sijoittamaan talon taakse.    
Ilta menikin sitten hämmästellessä, sillä tiesin kytkeneeni kaikki oikein, mutta kytkiessäni paristokotelosta valot, vain yksi led paloi hetken aikaa himmeästi ja lopulta ei yksikään valo palanut. Löin rukkaset naulaan ja lähdin katselemaan illan leffaa televisiosta ja yks kaks keksin, että siinä paristokotelossa oli vanhat paristot, joita olin polttanut jo koko viime joulun. Ne vain yksinkertaisesti hiipuivat kun sain kytkentäni valmiiksi. Paristot vaihtamalla kaikki valot syttyivät palamaan ja voin rauhassa jatkaa työni loppuun. Hella ja takka jäivät tämän yhtäkkisen takaiskun vuoksi kytkemättä, mutta huomenna on päivä uusi ja nämä pari valopistettä saa helposti vielä lisättyä mukaan.

Nyt valot palavat iloisesti paikoillaan.

Valotöitä tehdessäni huomasin että alakerran ikkunoista puuttuivat sisäkehykset ja ikkuna-aukot olivat aika pahan näköiset sisäpuolelta. Valoja ihmetellessä leikkasin pinet rimanpätkät ikkunakehyksiksi. Näillä sain peitettyä ikkunoiden sahausaukon ja tapetin reunan piiloon.


Ikkuna-aukot kannattaa peittää myös sisäpuolelta

Pienten vastoinkäymisten jälkeen sain valot jo toimimaan. Seuraavan vaiheena on sitten kytkennän viimeistely ja kaikkien osasten laittaminen paikoilleen. Elomessuja ajatellen aikataulu näyttää pitävän ja voin huoletta lähteä tänään vielä pikku kesäretkelle Tampereelle.

Terassipöytä on vielä kovasti rakennustyömaan näköinen


lauantai 2. elokuuta 2014

Mansarditalon "Dead Line" alkaa painaa päälle

Elokuu alkoi ja huomasin yhtäkkiä että toisen pikkutalon pitäisi jo valmistua. Viikon päästä on Hämeenlinnassa Elomessut ja olen luvannut talon sinne arpajaispalkinnoksi. Kesähelteistä huolimatta on jo aika viimeistellä talo luovutuskuntoon.


Talo on ollut reilun kuukauden päivät harjakorkeudessa ja odotellut mielestäni "melkein valmiina" vain messutapahtuman alkua odottamassa.

Ulkoseinät ovat maalaamatta ja talon kattokerroksesta puuttuvat kattolevyt kokonaan. Ainoastaan kattotuolit ovat valmiina paikoillaan. Lattiat olin onneksi jo viimeistellyt pöytätabletista leikkaamallani bambumatolla. Nyt vain äkkiä maalia talon pintaan ja kattolevyjä hankkimaan

Kattolevyjä sovittaessa huomasin heti, että suhteellisen paksujen, noin 6mm katttolevyjen kanssa joutuu taitteen reunat viistämään jotta levyt istuisivat paikoilleen. Katto näytti myös liian massiiviselta pelkkien kattolevyjen kanssa.
Tämän tyyppiseen taloon sopivat kattoikkunat erittäin hyvin katon jyrkkään lappeeseen. Ikkunat kannattaa kuitenkin laittaa pystysuoraan asentoon, josta aiheutui tietenkin lisätyötä ikkunaaukkojen ja ikkunakehysten sovituksen muodossa. Onneksi olin jo aiemmin tehnyt näitä ikkunakehyksiä muutaman varastoon niin ei tarvitse kuin leikata sopivat viistokappaleet ikkunoiden kiinnitystä varten. Viisteet on helppo tehdä jo paikoillaan eleviin kattotuoleihin sovittaen.


Sitten vain äkkiä maalia pintaan ja sovittelemaan osia paikoilleen. Pelkän katon viimeistelyyn näyttää kuluvan aikaa enemmän kuin talon saattamiseen tähän vaiheeseen.


Seuraavaksi on vielä katon sisälappeiden tapetoin, muu viimeistely ja sähkötyöt. Näyttää siltä, että tiedossa oleva tapahtuma panee hieman vauhtia tähän puuhasteluun. Näin se näyttää olevan aina, että hommat eivät oikein valmistu ennen kuin on pakko.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Helppo ja nopea lautalattia nukketaloon

Sain joltakin Suomen nukketaloharrastajien piiristä hyvän vinkin. Bambupuisesta ruokapöydän tabletista voi helposti tehdä nukketaloonsa lautalattian. Vinkin antajan nimeä en muista, mutta heti piti päästä kokeilemaan. Samalla voin jakaa tämän muille nukkekotiharrastajille tiedoksi, jotta voitte kulkea silmät auki kesälomaretkillänne.





Löysin sisustustavaraliikkeestä muutaman tällaisen tabletin, joissa bambusäleet oli liimattu toisiinsa ohuella verkolla. Nopean mittauksen jälkeen oli tosi helppo leikata oikeankokoiset palaset, jotka saattoi sellaisenaan käyttää lautalattiaksi. Bambusäleiden katkaisu onnistunee parhaiten koneellisella sahalla, mutta järeitä askartelusaksia tai peltisaksia voi myös käyttää rimojen katkaisuun.


Tablettimaton alle liimattu verkko pitää laudat kiinni toisissaan ja koko lattian voi sellaisenaan liimata paikolleen. Lattiaelementit voi myös maalata haluamansa värisiksi ennen liimausta. Tässä tapauksessa käytin laudat sellaisenaan ja tulos näyttää viinmeistellyltä lautalattialta.

Pienen nukketalon lautalattia syntyi muutamassa minuutissa

Tämä keksintö on täysin Suomen nukketaloharrastajien facebook- ryhmän ansiota, sillä ilman sieltä saatuja vinkkejä olisin tuskin lähtenyt kokielmaan tällaista ratkaisua, joka on tosi helppo ja nopea tapa pinnoittaa lattioita.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Helppo linnunpelätin - Marjojen kypsymistä odotellessa

Pienen pihamme marjat alkavat pikkuhiljaa kypsyä ja linnut, kuten varikset, harakat ja räkättirastaat viihtyvät yllättävän hyvin pihapensaissamme. Päätin tehdä asialle jotain ja huomasin, että vihdoinkin löytyy uusiokäyttöä vanhoille CD- ja DVD-levyille. Tein puukepistä, parista ruuvista ja pienestä vanerinpalasta tuuliviirin, jonka siipinä sekä peräsimenä toimivat CD-levyt.

 Tuuliviiri CD-levyistä

Levyjä varten tarvitsi vain sahata kolot, joihin cd:t voi painaa sellaisenaan. Ne pysyivät paikoillaan jopa ilman liimaa. Jos ne alkavat tippuilla, voi liitoksen varmistaa pienillä liimatipoilla vaikka jälkeenpäin.


Auringonvalo heijastuu siivistä upeasti

Viirin alkaessa pyöriä marjapensaiden päällä, heijastelee auringonvalo levyistä niin kauas, etteivät linnut tule edes lähelle marjapensaitamme. Parhaan tuloksen saa käyttämättömistä tyhjistä levyistä, joissa kaikki pinnat ovat kirkkaita, mutta kyllä loppuun soitetut levyt kelpaavat ihan yhtä hyvin. Jos ei viitsi askarrella tuuliviiriä voi levyjä niitä ripustella myös pensaiden ja puiden oksille roikkumaan. Niitä vain ehkä tarvitaan enemmän tehokkaan karkotusefektin aikaansaamiseksi.

Nyt voi taas rauhassa istuskella terassilla tarvitsematta kuunnella varisten ja harakoiden keskinäistä kähistelyä.

Sain ystävieni lomatuliaisina valokuvia, jotka palauttivat viimekesäisen linnaprojektin mieleeni. Irlannisssa, Dublinin lähistöllä on naköjään linna, joka on hyvin samankaltainen kuin viimekesänä puutikuista ja polystyreenistä rakentamani kivilinna, joka tuli tehtyä nukketalomittakaavaan eli noin 1:12 huonekorkeudella ja linnanmalliseksi rakennettuna. Mitoiltaan tämä pikkuinen tämä linna ei tietenkään ole oikeaa linnaa vastaava sillä sellaiset tuskin mahtuisivat edes nukketalomittakaavassa kenenkään koteihin.
Malahiden linna, Dublin, Irlanti
Kivilinna, nukketalomittakaavaan      

Kivilinnan rakennusprojektia pääsee seuraamaan vanhoista teksteistäni täältä: Kivilinnaprojekti

Seuraavaksi varmaan täytyy siirtyä takaisin nukketaloprojekteihin, sillä yhden olen jo luvannut elokuun alussa pidettäville elomessuille palkinnoksi ja talot ovat vielä pahasti keskentekoisia.