Talossa 78 oli alunperin ajatellut hoitaa sähköistyksen siten, että loppuvaiheessa muutan talon verkkkokäyttöiseksi USB laturin avulla.
Kaikki kokeilut, Valaisinten tyypin valinta, kiinnitykset ja johdotus on helppoa ja turvallista kokeilla paristovirtalähteen kanssa. 4,5V:n virtalähde on helppo korvata USB laturilla, jonka jännite aina on samaa suuruusluokkaa noin 5V.
Eräässä aiemmassa talossani olin käyttänyt samoja micro-usb johtoliittimiä, joita käytetään matkapuhelimien latauspistokkeina.
Johtimien juottaminen tällaisen miniatuuriliittimeen osoittautui sen verran vaikeaksi, että päädyin tällä kertaa reilusti katkaisemaan laturista tulevan johtimen ja etsimään sieltä tulevista johtimistä jännitejohtimet.
Johdon kuoriminen paljaasti neljä johdintä, joista mittamalla tai kokeilemalla täytyy etsiä jännitejohtimet. Ylimääräiset johtimet kannattaa katkaista heti onnistuneen testauksen jälkeen.
Tällä kertaa jännite löytyi loogisesti punaisen ja mustan johtimen väliltä. Näistä punainen oli + ja musta miinusjohdin. Eräässä toisessa USB johdossa jännite löytyi vaaleanpunaisen ja harmaan johtimen väliltä, joten kokeilu on varmin konsti, ellei mittaria ole käytettävissä.
Virtajohtimia ei voi suoraa kytkeä paristojohtimen tilalle, vaan ennen kytkentää tulee paristokotelosta irroittaa jännitteenalennusvastus, joka yleensä on noin 150-200 ohmia näissä 4,5V:n paristosarjoissa.
Tämä vastus juotetaan toiseen usb-virtajohtimeen kiinni ja kytketään usb-johdin tämän vastuksen välityksellä paristokotelon liittimenä käytettyyn sokeripalaan.
Jos jännitettä ei alenneta voi koko kytketty valaistysjärjestelmä tuhoutua ensimmäisen kokeilun yhteydessä, sillä ledien syttymisjännite on noin 2V ja ne ovat herkkiä tuhoutumaan ylijännitteestä.
Turvallinen käyttöjännite yksittäisille ledeille on noin 2-3 V. Usein kahdella paristolla varustetuissa paristokoteloissa ei ole erillistä jännitteenalennusvastusta lainkaan, juuri tästä syystä.
Tässä talossa oli erityisvaatimiuksena helppo muunneltavuus ja korvasin kytkentäsokeripalan englantilaisen Brian Stevensin suunnittelemalla kytkentärimalla, johon kukin valaisin voidaan kytkeä jälkeenpäin erikseen. Tässäkin tapauksessa varustin USB- johtimen toisen johdon jännitteenalennusvastuksella jo ennen lopullista kytkentää. Kuvassa näkyy kaksi jännitteenalennusvastusta, joista toisen lisäsin vilkuvaa kiuasta varten, jottei se aiheuttaisi vilkkumista talon valoihin.
Tällaiseen rimaan on huomattavasti helpompi kytkeä jälkeenpäin lisää valaisimia, kuin sokeripalaan, joka helposti täyttyy useista rinnakkain kytkettävistä valojohtimista. Tässä in mukana vielä elektronikka maailmasta tuttu dip-kytkin, jolla valaisimet saa päälle yksi kerrallaan. Harmi, ettei näitä enää saa mistään, tosin perinteinen sokeripala ajaa kyllä lähes saman asian, vaikka onkin hieman hankalampi käyttää.
Talo saa nyt sähkösyönsä USB-kaapelin kautta ja toimii verkkokäyttöisenä minkä tahansa USB-laturin avulla. Lisäksi kaikista USB-2 liittimistä tulee tarvittava 5V:n jännite, joten virransyöttöön voi käyttää esimerkiksi USB-lisäakkua tai jopa oman tietokoneensa USB liittimiä liittämällä tämän kaapelin vain sopivaan virtalähteeseen.
Lopuksi vain takakansi kiinni ja kaikki sähköasennukset jäävät talon taakse siististi piiloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti