Translate

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Vanha englantilainen takka saa tulet led kynttilästä

Seuraavan talokunnostusprojektini mukana käsiini tuli vanha englantilainen nukkekodin takka kysymyksellä: "Saisiko tähän myös tulet?"

Takka oli ihan hieno tällaisenaankin, ja usein nämä ovat elävässäkin elämässä pelkkiä koristeita. Mutta kun taloon laitetaan valot, tulee tietysti mieleen sytyttää takaan myös tuli.

Pienissä led kynttilöissa on usein hyvin luonnollista liekin välkehdintää vastaava valo, joka tuikkii satunnaisesti. Olen käyttänyt tällaisia tukkuja tulena kaikissa tulisijoissa, joihin halutaan välkehtivä valo.

Tällaiseen pienikokoiseen takkaan kynttilä runkoineen ei mahdu sisälle, joten led pitää irroittaa paristokotelostaan ja käyttää erillisenä. Nykyisin vilkutuksen aikaansaava elektroniikka on integroitu lediin mukaan joten pelkän ledin voi käyttää sellaisenaan.


Irroitettuun lediin juotetaan johdot ja laitetaan kynttilähuppu takaisin, niin nyt se mahtuu takkaan vallan mainiosti.

Kynttiläliekin eteen voi vielä lisätä muutaman pikkuoksista tehdyn halon ja takassa alkaa vikkua luonnollinen valo heti kun led yhdistetään virtalähteeseen. Käyttöjännite näissä pikkukynttilöissä on 3V. 5 voltin paristovirtalähteeseen liitettäessä kannattaa käyttää 150 ohmin suojavastusta, jottei led vikaannu. 

Nyt takassa palaa hyvin aidon näköinen tuli ja aion liittää takan seuraavan talon valaistus-järjestelmään mukaan siitä sitten lisää jatkossa.

Kesken tämän projektin vikaantui tietokoneeni hiiri ja otin hiiren pakkauksessa olevan muovikuplan talteen. Siitä näyttää syntyvän ihan mukava nukkekodin kylpyamme, kun sen maalaa valkoiseksi ja koteloi. Toinen kuvassa oleva amme on tehty pienen sähkörasiakytkimen kotelosta, jollaisen löysin samalla kauppareissulla. Näitä muovisia pakkausmateriaaleja kannattaa aina katsella myös nukkekotimittakaavassa.






torstai 29. maaliskuuta 2018

Polystyreenikirkko valmistui - Loppukäyttäjä hioo sitten yksityiskohdat.

Tämän kirkon paras puoli on se että suuresta koosta huolimatta sitä pystyy helposti yksin nostelemaan ja siirtämään paikasta toiseen. Materiaaalivalinta aiheutti omat haasteensa, koska pehmeää periksi antavaa materiaalia ei voi sellaisenaan käyttää kantavana rakenteena.
Saranoinnin kanssa syntyi viimehetken ongelma joka paljastu vasta ruuvattuani ulkokaton paikoilleen.

Viimeistelyvaiheessa jouduin poistamaan kirkkosalin harjakaton kattoylitykset, jotka olisivat tuoneen hieman lisää ilmettä ulkonäköön. Tornipääty oli kuitenkin saranoitu aukeamaan ja katon ylistys esti paksua seinää aukeamasta lainkaan.

Jouduin lisäksi hieman työstämään sarananpuoleista kattolapetta, jotta paksu seinä ylipäätään mahtuu aukeamaan kattolappeen alla.
Tässä alkuperäiskuvassa kirkkosalin katon lape ulottyy osittain tornin ympärille, mutta aivan tällaista en siitä saanut päätyseinän avautumisvaatimuksen vuoksi.

Joka tapauksessa nyt kirkon runko on valmiina ja sekä pääty että toinen suorista seinista avautuvat saranoituina ja kirkkoa pääsee hyvin sisustamaan. 
Kattoholvi peittää kattotuolit näkyvistä ja ainoastaan muutama kattopalkki jää kirkkosaliin näkyville.
Tämä kirkko lähtee tällaisena puolivalmiina loppukäyttäjälleen, joka muuttaa varmasti kirkon ilmeen aivan toisenlaiseksi pintakäsitelyn ja sisustuksen avulla.

Kirkon tulevia vaiheita ja elämää voi jatkossa seurata täältä: Tuulikin kirkko.


lauantai 24. maaliskuuta 2018

Kirkko saa allensa sokkelin ja nousee lopulliseen korkeuteensa

Kirkon alle tulee vielä sokkeli, koska ajatuksena oli että kirkkoon noustaan portaita pitkin.

Nyt kirkon tornin huippu on noin 1m:n korkeudella ja ennalta tekemäni portaikko sopii hyvin kirkon sisäänkäynnin eteen.

Tein sokkelin samasta parkettilaudasta kuin kirkon lattiakin. Nyt tosin parkettipuoli on käännetty sisäänpäin, sillä varsinainen parkettilauta oli karkepintaista, johon oli vielää jäänyt työkoneiden jäljet näkyviin. Se sopi hyvin kivisokkelin materiaaliksi. Dremelillä sain helposti kaiverrettua laudan pintaan kivisokkelin saumoja, jotka voi halutessaan vielä maalata näkyviin.

Valmiin sokkelin kiinnitin kirkon runkoon muutamalla liimapuutapilla ja liimalla. Sokkelin voi halutessaan helposti poistaa poraamalla nämä puutapit irti.

Seinämateriaaliksi on valittu polystyreeni ensikin siksi, että talon paino pysyy kurissa ja toiseksi plystyreenin pintaan voi painella erilaisia kuvioita kuten tässä pyöreäpäisellä kepilla teen kivien saumoja levyn pintaan. Tämän lisäksi ripottelin levyn pinnalle hiekoitushiekkaa jota painoin laudan avulla saadakseni hieman enemmän epätasaisuutta pintaan. Muös vuolupuukon kahva toimi hyvänä paineluvälineenä.

Tein myös samaan levyyn maalauskokeilun, jolla halusin kokeilla saako tällaisen pinnan muistuttamaan kiviseinää. Tässä olen käyttänyt kiviin harmaata ja mustaa maalia. Saumaukset on tehty valkoisella.


Katsellessani oman kotikirkkomme "Vanajan kirkko" kuvia huomasin, että kiviseinään kannattanee käyttää muitakin värejä kuin harmaata ja mustaa, jos haluaa kirkon muistuttavan vanhaa suomalaista kivikirkkoa. Teksteissä kyllä puhutaan harmaakivikirkoista, mutta luonnossa ne näyttävät olevan jotain muuta.

Se jää talon tilaajalle pohdittavaksi, sillä olemme tehneet tällaisen kaksivaiheisen projektin, missä minä rakentelen vain rungon pystyyn ja tilaaja sitten mietiskelee ajan kanssa mikä tästä kirkosta tulee.





perjantai 23. maaliskuuta 2018

Kattotuoleja ei kannata jättää näkyville, sillä ovathan ne oikeissakin kirkoissa sisäkattorakenteen alla piilossa.

Kattoholvi syntyi askartelukartonkiarkista joka taipui sopivasti kattotuolien sisään. Kartonkiin voi myöhemmin taiteilla piirtämällä laudoituksen tai kattomaalauksia niin halutessaan.

Hieman kattotuoleihin tuli tehdä lisätukia, jotta kartonkiarkki taipui sopivasti.

Kirkkosaliin jää vain muutama kattopalkki näkyville holvin peittäessä muun kattorakenteen.


Vanhoissa kivikirkoissa tällainen rakenne on ollut hyvin yleinen ja edesauttanut myös kirkkojen täydellistä tuhoutumista, kutem oheisissa kuvissa Pälkäneen ja Tyrvään kivikirkkojen kanssa on käynyt.

Kattoholvin päälle tulee vielä ulkokatto, joka vanhoissa kirkkoissa on usein ollut puinen paanukatto, joka tervattuna on palanut tosi hyvin.

Tämä kirkko toivottavasti välttyy vastaavilta tuhoilta sillä polystureenirungosta ei varmasti jää edes raunioita jäljelle, kuten oikeista kivikirkoista, joita on pystytty palon jälkeen restauroimaan uudelleen käyttöön.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kirkkorungon viimeistelytöitä - nyt on vuorossa portaat

Kirkot on usein sijoitettu hieman muuta ympäristöä korkeammalle, jotta ne olisivat aina kylän tai kaupungin näkyvällä paikalla.

Tässä kirkko odottelee vielä sokkelia, joka nostaa koko rakennuksen portaikon korkeudelle, selvästi irti maasta. Portaat tein polystyreenilevystä, jota oli helppo työstää ja mista saa hyvin tehtyä kivisen näköisen portaikon. Kirkkorakennuksen katto on vielä pahvimalli, jonka perusteella leikkaan lopulliset kattolevyt.

Tästä kuvasta näkyy hyvin, että päädyn tukipalkin katkaisu auttoi. Nyt kirkon päätyyn mahtuu suurikokoinen alttaritaulu hyvin, eikä kattopalkisto häiritse. Tämä taulu on lainattu Turun tuomiokirkosta.

Sisäänkäynnin päälle tulee urkuparvi urkuineen. Urkuja ei ollut käytettävissä sovitukseen, mutta tein samankokoisen palan näistä vaahtomuovilevyistä.

Tässä vaiheessa uskalsin jo kiinnittää saranat lopullisesti paikoilleen ja avautuvien seinien lukitukseen tuli magneettisalvat, jotka pitävät seinät hyvin kiinni. Magneetisalpa tulee sijoittaa niin että lukituskappaleen saa kiinni seinän puurunkoon. Polystyreenissä salpa saattaa pysyä liimalla, mutta kiinnitys on epävarma.



perjantai 16. maaliskuuta 2018

Kirkko nousee harjakorkeuteensa - pientä säätöä riittää

Tämä on siinä mielessä hieman hankalampi projekti, että kirkkoa ei ole edes tarkoitus tehdä valmiiksi asti, vaan se toimitetaan puolivalmiina tilaajalleen, joka on hankkinut kirkkoon ovet ja ikkunat ja aikoo sitten laitella kirkkoa ajan kanssa valmiiksi.

Tältä se kirkko alkaa sitten vihdoin näyttää. Sisäänkäynti kirkkoon on tornin alta. Kirkon alle tulee vielä sokkeli ja sisäänkäynnin eteen portaikko, josta kirkkoon noustaan sisälle.

Täältä lähiympäristöstä Lopelta löytyy hieman samantyyppinen kirkko, jossa kellotorni on kiinni kirkkorakennuksessa. Tämä tosin on tehty ristikirkoksi ja on huomattavasti suurempi kuin tämä harjoitelmani.

Tähän projektikirkkoon lisätään vielä tulevan sisäänkäynnin päälle urkuparvi, jonne tulee sijoitettavaksi urut, jotka kooltaan vastaavat sinne leikattua mallipalikkaa. Myös alttarialueelle on tehty pieni harjoitelma polystyreenilevystä.

Kirkon alttaripäädystä leikkaan tukipalkin poikki, jotta alttariseinä jatkuisi katkeamattomana kirkon kattoon asti. Samalla lisään kattopalkkeja, koska talon rungon on tästä tukirakenteen katkaisusta huolimata kestettävä seinien saranointi. Myöhemmin näihin palkkeihin on helppo kiinnittää esimerkiksi valaisimia kirkkoon.
 
Tukipalkin katkaisun jälkeen koko alttariseinä on yhtenäinen ja sinne voi sijoittaa suurenkin alttaritaulun tukipalkkien häritsemättä.

Tarkoitukseni on vielä kokeilla sisäkaton holvausta, jos sen saa helposti aikaiseksi. Holvikatto on ollut aika yleinen näissä vanhoissa kirkoissa.
 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Polystyreenilevyjen saranointi näyttää onnistuvan

Koskaan aiemmin en ole yrittänyt saranoida polystyreenilevyja, mutta näin se näyttäisi onnistuvan. Itse levyyn ei saranoita voi kiinnittää, mutta näiden puukehysten avulla se näyttää onnistuvan.

Kirkon toinen pääty ja sivuseinä aukeavat, jotta kirrkosalia pääsee kalustamaan. Toinen pääty ja sivuseinä liimataan kiinni kirkon runkoon.

Kumpaankin avattavaan seinään uputetaan puukehikko, joka liimataan sitten paikoilleen. Saranointi on jo ennalta testattu pelkän puukehikon avulla.

Puukehikko upotetaan levypinnan tasolle ja tehdään varovasti tilaa kehykselle, jotta siisti levypinta sailyisi mahdollisimman ehjänä.

Japaninsaha, mattoveitsi ja puukko ovat tässä vaiheessa tarpeen. Parhaaksi työkaluksi osoittautui kuitenkin teräväksi hiottu fileointiveitsi, jolla pystyi poistamaan kapean riman vaatimat kolot tarkasti.

Saranoidut levyt sovittettiin vielä paikoilleen, talorunkoon kiinni.

Nyt on ehkä hankalin vaihe tässä kirkkorakennuksessa ratkaistu. Seuraavan on sitten kattotuolien ja torniosan valmistus, mutta se on jo vähän perinteisempää rakentamista.






perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kirkon "kiviseinän" saranointi - tässä yksi tapa kiinnittää saranat pehmeään seinään.

Mietiskelin aika pitkään miten saan kaksi kirkon seinistä aukeamaan ja valmiin kirkon näyttämään silti kivikirkolta ulospäin.

Päädyin lopulta ratkaisuun, jossa teen rimoista sisärungon jonka ympärille rakennan polystyreenilevyistä ulkoseinät. 

Avattavia seiniä varten tein erilliset apurungot, jotka saranoidaan varsinaiseen talorunkoon kiinni. Tämä apurunko upotetaan avautuvan polystyreeni seinän sisälle, jolloin tukirakenteet eivät näy kirkon ulkopuolelle.
Tukikehikon upotusta varten on polystyreeniin työstettävä rimoja vastaavat urat. Koskaan ennen tällaista en ole tehnyt, mutta toivon onnistuvani. 

Seinäkehikko kannattaa valmiiksi saranoida kiinni tukipylvääseensä, jotta seinän aukeamista pääsee testaamaan jo tässä vaiheessa

Jos seinälevyyn upottaminen ei onnistu, on varasuunnitelmana kehystää avautuvat seinät rimakehikolla, johon saranat kiinnitetään. Tällöin kehyksen näkyvät kuitenkin ulospäin ja se olisi kauneusvirhe tällaisessa kivikirkossa. Polystureeni ei saranoiden kiinnitystä kestä missään tapauksessa.



torstai 1. maaliskuuta 2018

Kivikirkon seinät on tehty polystyreenistä

Kivikirkkoa suunnitellessani muistin, että tässä lähistöllä on kunnon aito 1400-luvulla rakennettu kivikirkko, joten kävin kuvaamassa sen malliksi.

Vanajan kirkko Hämeenlinnassa edustaa hyvin Suomen keskiaikaisia kivikirkkoja.

Tässä kuvassa näkyy hyvin, että kirkossa on tosi suuret ikkunat, lähes koko seinän korkuiset.

Kirkon sisäänkäynti on päädyssä ja kulku menee urkuparven alta aivan kuin tässä tulevassa nukkiskirkossakin. Tässä kirkossa on pienenä erikoisuutena kirkon ulkoseinään muurattu erillinen saarnastuoli.
30 mm:n polystyreenilevystä syntyy paksut kiviseiniä vastaavat seinäkappaleet.

Talon valmistuttua on polytyreenin pintaan helppo muotoilla erilaisia kiviä vaikka pyöröpäisellä piirtopuikolla ja maalata kiviseinää halutun väriseksi rappauksineen. Vanha kirkko toiminee hyvin mallina.