Translate

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Sähkötöiden valmistelua

Oli nukketalon johdotus suunniteltu millä tavalla tahansa, on johtimien kuljettamista varten tehtävä taloon johtoreittien vaatimia reikiä. Yleisimmin nämä tehdään huoneista talon taakse. Joissakin tapauksissa johtimia saattaa joutua kuljettamaan myös huoneesta toiseen.

Nukketalo on monasti liian ahdas porakoneelle

Tässä Lundby talossa näyttää olevan sen verran pienet huoneet, että päätin sijoittaa valaisimet kuhunkin huoneeseen keskelle kattoa. Niistä varmastikin tulee riittävästi valoa valaisemaan koko huoneen. Kylpyhuoneeseen oli jo koko valaisinsetti tehty edellä valmiiksi. Nyt ei enää tarvitse kuin porata johtimia varten reiät talon takaseinään. 

Akkuruuvinväänin ja -porakone

Reikien tekeminen käy helpoiten sähköporalla tai akkukäyttöisellä ruuvinvääntimellä. Monasti pienet ruuvinvääntimet ovat käyttökelpoisimpia nukketalorakentamisessa. Ruuvinvääntimen pieni kuusikulmainen kiinnityspää ei pyöriessään aiheuta niin paljon tuhoa kuin porakoneen suuri pyörivä kiinnityssokka, jokaa seiniin tai kattoon osuessaan saattaa vaurioittaa pinnoitteen, puhumattakaan siitä, että jo kalustettuun taloon pitäisi aikaansaada yksi pieni reikä. 

 Ruuvinvääntimen saa taitettua suoraksi

Jotkut akkukäyttöiset ruuvinvääntimet saa myös käännettyä suoraksi, jolloin ne soveltuvat erityisen hyvin nukketalon sisäpuolisiin porauksiin. Poranteriä saa valmiiksi kuusiokolosovituksella varustettuina. Ne käyvät yhtä hyvin ruuvinvääntimiin kuin porakoneisiin. Ruuvinvääntimellä poratessa täytyy vain olla hieman tavallista kärsivällisempi sillä reiän teko on hieman hitaampaa kuin poranolla, johtuen vääntimien alhaisemmista kierroksista. Talon ehjänä säilyminen kuitenkin palkitsee. kun ei tarvitse alkaa paikkaamaan porakoneella aiheutettuja vaurioita.

 Ruuvinvääntimeen sopivia teriä
Monesti porakone ei edesmahdu nukketalon huoneen sisäpuolelle. Suurikokoisella porakoneella usein ainoaksi vaihtoehdoksi jää porata reikä talon ulkopuolelta sisäänpäin. Silloin täytyy olla tosi tarkka mittauksissaan tai sitten vain toivoa, että reikä osuu oikeaan paikkaan.

Ruuvinväännin mahtuu pieneen huoneeseen


torstai 21. elokuuta 2014

Kylppärin valot ratkaistu

Löysin sattumoisin kirppikseltä kylpyhuonesetin, joka samalla ilmeisesti ratkaisi sen että yksi näistä Lundby:n huoneista tulee olemaan kylppäri. Alunperin haaveilin tekeväni sinne saunan, mutta ei näin pieneen taloon ihan kaikkea saa sopimaan.


Huomasin että tässä kalusteessa oli reiät valoja varten valmiina ja yllättäen reiät olivat juuri sopivankokoiset 3,5 mm:n ledejä varten. Vanhasta valosarjasta sain pätkäistyä 4: ledin sarjan, joka suoraa sopi näihin reikiin. Nyt oli helppo aiemmin irroittamallani paristokotelolla todeta miltä valot näyttävät käytännössä. Sarjan johtimet vain kiinni sokeripalaan, jolloin kalusteeseen tuli valot.

Jätin ledit kytketyiksi kiinni toisiinsa jolloin sain heti kokeiltua kaikki neljä lediä samalla kertaa. Samalla selvisi tällaisten valosarjaledien yksi ongelma. Johtimet ja liitokset on tuettu niin vahvasti, että kytkentä vie huomattavan paljon tilaa kalusteen takaa.

Joka tapauksessa kokeilu on sen verran lupaava, että tässä on todennäköisesti tulevan kylpyhuoneen valot. Ratkaisen valokytkennän tilaongelman joko sijoittamalla tämän kalusteen huoneen taakse niin, että johdot saavat jäädä tällaisiksi tai sitten hankin erillisiä led komponentteja joista johdot voi taivutella lyhyemmiksi. Lopputulos joka tapauksessa näyttää toimivalta.


Kylpyhuonekaluste valaistuna


Olin pitkään pyöritellyt käsissäni tätä  Canonin printterin mustesäilön pakkausta, josta nyt näyttäisi syntyvän kylpyamme tähän kylppäriin. Löysin sinne vielä valoksi väriään vaihtavan ledin, jonka sain kytkettyä valojen kanssa yhteen ja nyt siitä näyttäisi tulevan ihan makea kylpyamme.

Kylpyammeeseen syntyi mukava väriefekti

tiistai 19. elokuuta 2014

Lundby talon remontointia

Naapurini oli muutossa tiputtanut Lundby talonsa muuttokuormasta, jolloin se sai hieman kolhuja muunmuassa kaikki ikkunat lähtivät paikoiltaan. Pois muuttaessan hän sitten jättikin talon minulle saatesanoin: "Saat tehdä sille mitä haluat, ei mahdu enää uuteen asuntoomme!"


Lunbytalo remonttia odottamassa

Talo oli päällisin puolin kuitenkin täysin ehjä, vain jotkut liimaukset olivat hieman pettäneet. Päätin tehdä tästä seuraavan sadepäiväprojektin jonka kanssa voin hiukan harjoitella tätä pienempää mittakaavaa, jonka kanssa en juurikaan ole töitä tehnyt.
Edellinen omistaja oli juuri saanut tapetoitua sisäpuolen, joten päätin ainakin tässä vaiheessa jättää sisäseinät koskematta. Sen verran kerkesin sovittelemaan edellisissä taloissani käyttämääni bambupuista pöytätablettia, että se sopii avautuvien väliovien kynnyksen alle, joten teen ilmeisesti uudet lautalattiat.
 Lundbytalon pistorasioiden paikat näkyvät yleensä takaseinässä

Takaseinästä paistavat selvästi alkuperäisten sähköpistokkeiden paikat. Kuvassa näkyy myös näiden miniatyyripistokkeiden ongelma. Pistotulppia on jossain historian vaiheessa yritetty öljyn kanssa saada paremmin sähköä johtaviksi, sillä usein tällaiset pistokeliitokset alkavat ajan myötä pätkiä. Sisäpuolelta ne ovat täysin uusien tapettien peitossa, kuten monissa muissakin vanhoissa Lunbytaloissa. Täytyy vain toivoa, ettei rasioiden öljy tule näkyviin myös talon sisätapetteihin Alkuperäisen sähköverkon saisi nopeasti käyttöön pistämällä vain jollakin terävällä piikillä pistorasioiden paikat myös talon sisäseinille näkyviin. Näin talossa voisi helposti käyttää Lundby:n alkuperäisiä kaupoista edelleen saatavia valaistusvarusteita.

Päätin kuitenkin jättää alkuperäiset pistorasiat tapettien alle piiloon, sillä minulla ei ole ainoatakaan Lundbytalon pistotulppaa saati sitten valaisimia, enkä halua taistella näiden rasiapätkimisongelmien kanssa. Aion rakentaa tähän taloon valot edellisessä kuvantunlaisella valosarjalla, joten tästä näyttää tulevan nyt jatkoa edelliseen tekstiini. Katsotaan sitten mitä talosta tulee.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Johtojen jatkaminen ja kytkentä

Nyt kun tarvikkeet on kaikki käsillä kannattaa valmiin sarjan kanssa kokeilla käykö se jo sellaisenaan valaisimiksi taloon vai pitääkö kotoa etsiskellä joitakin pikkuesineitä joita sitten myöhemmin liittää ledeihin valaisimiksi. Joka tapauksessa valaisimien lukumäärää kannattaa jo pohdiskella valmiiksi niin tietää montako valoa ja kuinka pitkät jatkojohdot valaisimiin tarvitaan.


Sitten vain rohkeasti sakset tai pihdit käteen ja valosarja poikki siten, että paristokoteloon jää tarvittavan pitkä johto ja sarjan ensimmäiseen lediin ainakin noin 10 cm johtoa, johon jatkojohdon voi kiinnittää.

Katkaisun jälkeen tulevat sitten jo edellisessä tekstissäni varaamani tussikynä ja sokeripala tarpeelliseksi, sillä tässä vaiheessa kannattaa heti kuoria katkaistut johdonpäät ja kiinnittää esimmäiseksi paristokotelosta tulevan johdon päät sokeripalaan. Vastaavalla tavalla kuoritaan sitteen valosarjan puoleiset johtimen päät ja kytketään sokeripalaan niin päin että sarja taas syttyy palamaan. Huomaa myös että paristokotelon virtakytkin on "ON"-asennossa. Usein kytkin unohtuu ja valo ei sytykään, vaikka luulee tehneensä kaiken oikein. Itselläni kävi edellisissä mökeissä, että ihmettelin pitkään kun valot eivät syttyneetkään ja syyksi löytyi paristokotelon vanhentuneet paristot.
Kun johtimet ovat niin päin että valosarjan ledit taas palavat on johtojen napaisuus oikein ja se kannattaa ehdottomasti merkitä nyt sokeripalan toinen puoli kannattaa merkitä tussilla samoin kuin vastaava valosarjaan menevä johdin. 
 Yleismittari on hyödyllinen mahdollisia kytkentävirheitä etsittäessä
Mikäli käytössä on yleismittari voi tällä todeta napaisuuden ja merkitä plusjohtimen punaisella ja minnuksen mustalla. Itse olen oikaissut ja jättänyt yleimittarin tässä vaiheessa laatikkoon, koska tämä yksinkertainen menetelmä on luotettava ja paljon nopeampi

Kun valosarja kytkennän jälkeen taas toimii, voi ledejä alkaa irroittaa sarjasta yksi kerrallaan johtimien pidentämistä varten. Katkaisu tehdään aivan edellisen ledin juuresta, aloittaen sarjan latvasta. Kuhunkin lediin tulisi jäädä kaksi johdinta jotka taas kuoritaan ja kokeillaan liittää sokeripalaan, jotta nähdään syttyykö ledi vielä tämän operaation jälkeen.

Ledin irroittaminen valosarjasta
Ledin ollessa irrallaan kiinnitetään se tulevaan valaisimeen ja ryhdytään johtimen pidennykseen vasta tämän jälkeen.myös valaisimen kiinnittäminen ja koko johtimen kuljetus nukketalossa kannatta miettiä tässä vaiheessa jotta hmahdollinen jatkojohto tulee riittävän pitkäksi. Yleensä noin 30-40cm:n johtimet riittäävät johdon kuljettamiseksi talon taakse. kytkentää varten.

Johtimet kannattaa leikata hieman erimittaisiksi, jotta liitos voidaan tehdä siten, että siitä ei synny oikosulkua vaikka liitos jätettäisiin eristämättä. Liitos voidaan tehdä kiertämällä paljaaksi kuoritut johtimen päät yhteen ja varmistamalla vielää oikosulkuvaraa sillä, että ne käännetään eri suuntiin kuvan mukaisesti. Liitoksen voi vielä halutessaan peittää suojasukalla tai teipillä, muttä se ei tällaisessa liitoksessa ole tarpeen. Liitoksen toimivuus kannattaa taas tarkistaa liittämällä pidennetty johdin paristokotelon sokeropalaan ja lampun syttyessä se mustattuun puoleen tuleva johdin kannattaa myös merkitä tussilla. 
 Mustatut johdonpäät kierretään yhteen ja liitetään sokeripalaan

Lopullisessa asennuksessa kukin valaisin kiinnitetään paikoilleen ja kuljetetaan pidennetty johto talon taakse kytkentää varten. Talon takana on helppo tehdä lopullinen kytkentä siten, että kaikki mustatut johdonpäät kierretään nyt keskenään yhteen samoin kuin merkaamattomatkin ja liitetään tämä nippu sokeripalan vastaaviin napoihin. Nyt pitäisi koko taloon tulla valot siitä paristokotelon kytkimestä.

Kaikki johtoliitokset voi varmistaa juottamalla juotostinalla. Näin liitokset ovat luotettavampia ja johdot kestävät vetoa paremmin jos niitä joutuu vetämään ahtaiden reikien läpi. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, kunhan itse muistää että johtimet on vain kiertämällä liitettyjä.

Valaisinkytkennän voi myös ennalta kokeilla työpöydällään ennenkuin lähtee sijoittamaan valaisimia lopullisille paikoilleen.




perjantai 15. elokuuta 2014

Koristevalosarjasta nukkekodin valoiksi

Lupasin harrastajille tehdä pienen opastuksen valosarjojen jalostamisesta nukketalokäyttöön. Tämä sopii nyt mainiosti tähän talojen rakentelun väliin.


Helpoin ja edullisin tapa saada nukkekotiin valot on valmiisiin koristevalosarjoihin turvautuminen. Erilaisista halpahalleista ja tavaratalojen kodinsisustusosastoilta saa, varsinkin syksyisin, edullisesti paristokäytttöisiä koristevalosarjoja, joissa pieneen paristokoteloon on liitetty 10-20 lediä, joko sellaisenaan tai liitettyinä valmiiksi muovisiin koristekuvioihin, joista ainakin osaa voi käyttää valaisimina jopa sellaisenaan.

Valosarja 10 lediä, Clas Ohlsson

Hinnaltaan tällaiset pienet valosarjat vaihtelevat yleensä 5€ ja 15€ välillä, joten nukkekodin valoille ei ainakaan tule kovaa hintaa.
Sarjaa ostettaessa kannattaa lukea pakkauksesta tai hyllynreunasta, millaista valoa sarja tuottaa sillä ledien väri ei välttämättä kerro minkäväristä valoa ne tuottavat. Yleisimmät vaihtoehdot ovat lämmin valkoinen (värilämpötila n. 3000K), joka vastaa hehkulamppujen hieman kellertävää sävyä tai valkoinen (n. 6000K) vastaten auringonvalon hieman sinertävää väriä. Itse olen yllätyksekseni saanut kirkkaita ledejä, jotka tuottavat violettia tai kirkkaan punaista valoa, joten tekstit kannattaa lukea tarkasti, ettei tule pettymyksiä, kun ensimmästä kertaa sytyttää valosarjaan valot.

Näillä työkaluilla ja tarvikkeilla pitäisi tulla toimeen

Tämän selostuksen teen siten, että koko työ onnistuisi mahdollisimman pienellä työkaluvalikoimalla eli sellaisilla, joita jota harrastajalla on jo valmiiksi kotonaan. Jos tämä sähkötöiden tekeminen alkaa kiinnostaa voi työkaluja aina tarpeen mukaan täydentää, mutta vähilläkin työkaluilla tulee kyllä toimeen. Työkalujen lisäksi tarvitaan tussikynä, sokeripalalista sekä jatkojohtoa.

Työkaluvalikoimaa voi täydentää kuorimapihdeilla ja sivuleikkureilla, joiden ei tarvitse olla mitään sähkötyöliikkeiden kalliita erikoistyökaluja, vaan halpahallien työkalut kelpaavat hyvin tällaiseen pienimuotoiseen askarteluun. Mikäli liitoksia haluaa varmistaa juottamalla tai valmistaa valaisimia kovin alkutekijöistä lähtien itse, tulee mukaan myös juotoskolvin hankinta ajankohtaiseksi.

Seuraavana käyn sitten vaihe vaiheelta läpi miten tällainen valosarja on helppo jalostaa nukketalokäyttöön. Yksi suurimmista ongelmista näyttää olevan riittävän ohuen parikaapelin löytäminen. Nukketalotarvikekaupoista saa valaisinjohtimia metritavarana. Myös vanhojen valosarjojen tai pienlaitteiden kaiutinjohtimia voi käyttää. Ne vain yleensa ovat kovin paksuja tai ainakin liian värikkäitä jätettäväksi ainakaan näkyville. Itse olen ostanut tietokokneissa käytettävää ohutta lattakaapelia, josta olen irroittanut pareittain johtimia tähän käyttöön.



tiistai 12. elokuuta 2014

Talo N:o 51 saa myös sähkönsä

Messuille luovutetun talon jäljiltä työkalut olivat vielä sopivasti levällään pitkin pöytiä, joten päätin tehdä sen vielä hieman keskeneräisen rinnakkaistalon myös valmiiksi. 

 Valaisinaihioita
Näitä erilaisista valosarjoista nyppiämiäni ledejä minulla alkaa olla jo riittämiin, sillä jokaista paristokoteloa varten ostan aina uuden sarjan, koska se tuntuu olevan helpoin ja edullisin tapa hankkia näitä paristokoteloita. Samalla ledejä yleensä kertyy enemmän kuin niitä käytännössä tarvitsee.
Talo 41 odottelemassa valaisinasennusta

Näistä vaan sitten valitsemaan taloon sopivannäköisiä valaisimia. Yksittäisen valaisimen rakenteluun kukin voi käyttää energiaa niin paljon kuin tuntee tarvitsemansa. Siinä mansarditalossa alakerran valaisimina oli jonkun pesuainepullon ja kuohuviinipullon korkit, joihin laitoin ledin pieneen reikään kuumaliimalla kiinni. Tähän taloon otin valmiita valosarjan koristevaloja, joita maustoin alakerrassa McDonalsilta löytämilläni maustepurkeilla. Yläkerran pöytälamppu syntyi, kun kokeilin voiko ledin johtimineen paistaa askartelumassan sisään. Siihen löytyi koristepallo Tiimarista. Myös esimerkiksi deodorantti-pallot tai vastaavat ovat erittäin käyttökelposia valaisinaihioita.

Ledejä voi leipoa askartelumassan sisään jos paistolämpötila on noin 100 astetta

Valaisinten löydyttyä sitten vain sopivan mittaiset johdot kuhunkin valaisimeen ja poraamaan reikiä tälon seinästä läpi. Tässäkin talossa yhdistän myös tekemäni hellan samaan järjestelmään. Hellasta otin vain paristokotelon auki ja juotin johtimet sinne pariston tilalle. Nekin johtimet sitten vein talon taakse kytkentää varten.
Ledejä käytettäessä suurin huoli tulee siitä että kytkennöissä ledien napaisuuden on säilyttävä, jotta kaikki lamput palaisivat. Yleismittari on tietenkin varmin tapa tunnistaa plus ja miinusjohtimet paristokotelosta. Itse olen jo luopunut yleismittarin käytöstä sillä napaisuuden voi todeta ihan kokeilemalla kuinka päin kytkettynä valo syttyy lediin. Samannimiset johtimet voi sitten kiertää yhteen ja kytkeä vastaaviin paristokotelon johtimiin. Kierreliitoksen voi varmistaa tinalla juottamalla tai esimerkiksi sähkötöissä käytettävällä sokeripalalla. Sokeripalaan on helppo myöhemmin lisätä valaisimia.

Nyt kun kaikki ennakkovalmistelut oli tehty, syttyivät valot tähän toiseen IKEA-laatikosta tehtyyn taloon parissa tunnissa.
Talosta puuttuu enää pikkuviimeistelyt sisätiloista ja kattolevyjen kiinnitys, muutoin se alkaa olla jo valmis. Nämä talot syntyivät aikalailla rinnakkain ja laatikkokokeilu näiltä osin onnistui ihan mukavasta. Melko pienellä vaivalla voi valmiita puulaatikoita jalostaa nukketalokäyttöön.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Elomessut Hämeenlinnassa 9-10.08.2014

Talo ehti kuin ehtikin elomessuille valmiiksi. Tänään ratkennee kuka talon sitten lopulta saa omakseen, sillä eilisen päivänän aikana ei voittoarpa sitten osunut vielä kenellekään. Messuille povataan ennätyskävijämäärää suotuisen sään vuoksi ja jo eilinen näytti, että tapahtuma kiinnostaa niin hämeenlinnalaisia kuin täällä lomaileviakin.

 Avajaispäivän aamuna odoteltiin vielä yleisöä Hämeensaareen

Talon 52 valot koekäytössä

Neljä led-valaisinta riittävät hyvin tuottamaan valoa tällaiseen pikkutaloon. Lisäksi sekä takassa että alakerran hellassa tuikkii led kynttilä. Paristot riittävät hyvin polttamaan valoja koko messutapahtuman ajan. Paristokotelon ajastin pitää huolen siittä että myös tulevalla käyttäjällä paristot riittävät vielä pitkään.

Seuraavaksi täytyy vielä viimeistellä rinnakkaistalona valmistettu talo no 51 käyttökuntoon ennen mahdollisia tulevia projekteja.


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Talo 52 alkaa olla valmis

Kyllä näistä dead-lineista on hyötyä sillä talo valmistui kuin valmistuikin sopivasti ennen messuja. Numerointi meni hieman sekaisin sillä olin jo aiemmin ristinyt talot ja harjakattoinen oli ristitty numeroksi 51. Se on vielä odottelemassa sähköistystä, kun seniorit halusivat juuri tämän talon sinne arpajaisiin.

Talon takana oli helppo liittää vielä takka ja hella valaistussähköihin mukaan kummankin +johtimeen lisäsin 100 0hmin vastuksen lähinnä suojatakseni näitä vilkkuvia valoelementtejä, jotka on tehty toimimaan 3V:n jännitteellä (paristokotelossa on maksimi 4,5 V) Samalla kytkentä hieman pienentää muiden valojen vilkkumista, kun paristojännite laskee käytössä. 
Paristokotelon yhdistin sokeripalan avulla  yhteenkytkettyjen valopisteiden + ja - johtimiin talon takana. Kytkennän voi peittää peittää suojakannella, johon olin tehnyt aukon, josta paristokoteloon voi vaihtaa paristot tarvitsematta avata koko takakantta. 
Paristokotelon voi halutessaan myös piilottaa jonkun kalusteen sisälle osaksi talon sisustusta.

Nyt talo on sitten valmis odottamaan messutapahtumaa. Pidän valoja vielä pari päivää koekäytössä, jotta onnelliselle arpajaisvoittajalle ei tule ensimmäsieksi mitään yllätyksiä ainakaan sähköjen toimimisen suhteen.


 Talo 42 valmiina

Tässä tapauksessa koekäyttö ei edes kuluta paristoja loppuun sillä olin löytänyt ajastimella varustetun paristokotelon jonka avulla valot saa toimimaan siten, että ne ovat aina 5 tuntia kerrallaan toiminnassa kytkeytyen automaattisesti 24 tunnin välein.

Tämä kokeilu osoitti ainakin sen, että pienistä Ikean sisustuslaatikoista saa rakennettua suhteellisen helposti myös pikkutaloja. Samaa tekniikkaa voi soveltuu myös muihin valmiisiin puulaatikoihin esimerkiksi viinipullolaatikoihin, jos sellaisia sattuu käsille.


maanantai 4. elokuuta 2014

Sähkötöitä

Tämän talon oli jo alunperin päättänyt toteuttaa ledeillä ja tehdä paristokäyttöiseksi. Se sallii tällaisen pikkutalon vapaan siirtelyn minne tahansa ja valopisteitä on sen verran vähän, että ledit kyllä kestävät hyvin käytössä.

Kävin penkomassa varastoistani muutaman valosarjoista talteen ottamani ledin, joihin jatkoin johtimet pidemmiksi paikoilleen asennusta varten. Yläkerrassa laitoin ledit roikkumaan suoraa kattopalkeista.    Alakerran valaisin johdotuksia varten olin ennalta tehnyt rimoista kouruja, jonne johtimet voi mukavasti piilottaa. Valaisemet vain kiinni kouruun ja kouru kattoon kiinni, niin siinä se on.





 Johtimet kannattaa kerätä talon taakse kytkentää varten.

Kaikki johtimet vein takaseinään tekemistäni reijistä  talon taakse kytkentää varten. kiersin kaikki +johtimet ja -johtimet keskenään yhteen ja liitin nämä sokeripalalla paristokoteloon, jonka tulen sijoittamaan talon taakse.    
Ilta menikin sitten hämmästellessä, sillä tiesin kytkeneeni kaikki oikein, mutta kytkiessäni paristokotelosta valot, vain yksi led paloi hetken aikaa himmeästi ja lopulta ei yksikään valo palanut. Löin rukkaset naulaan ja lähdin katselemaan illan leffaa televisiosta ja yks kaks keksin, että siinä paristokotelossa oli vanhat paristot, joita olin polttanut jo koko viime joulun. Ne vain yksinkertaisesti hiipuivat kun sain kytkentäni valmiiksi. Paristot vaihtamalla kaikki valot syttyivät palamaan ja voin rauhassa jatkaa työni loppuun. Hella ja takka jäivät tämän yhtäkkisen takaiskun vuoksi kytkemättä, mutta huomenna on päivä uusi ja nämä pari valopistettä saa helposti vielä lisättyä mukaan.

Nyt valot palavat iloisesti paikoillaan.

Valotöitä tehdessäni huomasin että alakerran ikkunoista puuttuivat sisäkehykset ja ikkuna-aukot olivat aika pahan näköiset sisäpuolelta. Valoja ihmetellessä leikkasin pinet rimanpätkät ikkunakehyksiksi. Näillä sain peitettyä ikkunoiden sahausaukon ja tapetin reunan piiloon.


Ikkuna-aukot kannattaa peittää myös sisäpuolelta

Pienten vastoinkäymisten jälkeen sain valot jo toimimaan. Seuraavan vaiheena on sitten kytkennän viimeistely ja kaikkien osasten laittaminen paikoilleen. Elomessuja ajatellen aikataulu näyttää pitävän ja voin huoletta lähteä tänään vielä pikku kesäretkelle Tampereelle.

Terassipöytä on vielä kovasti rakennustyömaan näköinen