Translate

perjantai 19. joulukuuta 2014

Talo 54 valmistui - joulu voi tulla.

Viimeinenkin talo tulivalmiiksi. Pieniä vastoinkäymisiä tuli vielä loppumetreillä, mutta vaikeuksien kautta voittoon.

Talo 54 valmiina odottamassa uutta omistajaansa

Huvittavinta oli ehkä se, kun olin juuri edellä kehunut kuinka mukavia nämä ajastimella varustetut paristokotelot ovat, astuin viimestelyvaiheessa paristokotelon päälle ja siitä halkesi kansi. Vastaavia en tietenkään tähän hätään saanut, joten nyt vain täytyy muistaa sammuttaa valot leikkien päätteeksi.

Toinen, hieman vaikeampi ongelma tuli katon kanssa. Katto on 8mm:n sisustuslevyä ja olin ajanut kattolevyihin 45 asteen viisteet, jotta levy mahtuvat taittumaan kattotuolien päälle. Olin valinnut suhteellisen pitkäolkaiset saranat ja kiinnitykseen 10mm:n mittaiset 3mm:n koneruuvit muttereineen. Nämä juuri ja juuri ulottuvat levyn läpi kiinnittymään muttereihinsa. Valitsin mutteriruuvi kiinnityksen koska muut ruuvit eivät tahdo tällaisissa ohuissa levyissä. Yllätykseni oli melkoinen, kun katto ei mennytkään kiinni. Syyksi paljatui se, että ruuvien mutterit ottivat toisiinsa kiinni estäen katon sulkeutumisen.
Katon sulkemisongelma ratkesi

Ongelman olisi voinut ratkaista sillä, että senkkikantaiset ruuvit olisi kääntänyt toisin päin jolloin mutterit olisivat tulleet katolle näkyviin. Päätin kuitenkin poistaa saranoista toiset kiinniottavista muttereista. Ilman mutteria jäävä ruuvi on kiinni kuumaliimalla. Nyt kattto sulkeutui hyvin ja kattopinta jäi päältäpäin sileäksi.

Laitoin tämän saranajutun tähän koska kaikille tulee vastaavia ongelmia nukketalojen saranoitujen kattojen kanssa. Oheisesta kuvasta näkyy myös hyvin miten lähelle seunaa ruuvit tulevat. Jos käytetään pianosaranoita, on niiden kanssa vaarana levyn reunan murtuminen. Tämän ongelman olisi voinut välttää käyttämällä vielä pitempiolkaisia saranoita, joita tosin on todella vaikea löytää.

Talo 54 odottaa uutta kotia
Nyt on vielä edessä luopumisen tuska ja talon luovuttaminen uudelle käyttäjälleen. Näissä käy aina näin. Kaikki talot ovat kuin omia lapsia, joista luopuminen on tuskallista. Ainoa mikä helpottaa on tunne siitä, että tästä on iloa uudelle haltijalleen.

3 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Hieno tuli

Mari kirjoitti...

Kyllä on somaa taas!

Kiitos taannoisista vinkeistä patterisähköjen suhteen, nukkekotiini syttyivät tänään valot. <3

Jorma kirjoitti...

Kiitos Eija ja Mari. Tämän blogin ainoa tarkoitus on toimia muistikirjanani ja antaa vinkkejä muille rakentajille. Hienoa Mari että sait talosi valot toimimaan.